Monday, October 10, 2011

30-vuotinen sota (3)

LŰTZENIN TAISTELU ja KUSTAA II ADOLFIN KUOLEMA

Wallenstein sai Tillyn kuolemasta säikähtäneen keisari Fredrik II:n hätähuudon Jičín palatsiinsa, ja lähti suuren sotajoukon kanssa auttamaan katolisten asiaa.

Hän marssi kohti etelää tavoitteenaan katkaista Kustaa II Adolfin armeijan huoltoreitit. Vuoden 1632 marraskuun sää muuttui yllättäen hyvin kylmäksi. Wallenstein arveli, että ruotsalaiset eivät haluaisi taistelua, kun majoittuminen ulos olisi niin vaikeaa.

14.11. 1632 katolisten joukko jakaantui kahtia, päämaja siirrettiin lähemmäs Leipzigia ja toinen osa asettui Lützenin kaupungin läheisyyteen.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 12:15
Kustaa ei pelästynyt epätavallisen kylmästä kelistä vaan päätti yllättää Wallensteinin joukot. Marraskuun 15. päivän aamuna hän komensi marssin kohti tämän leiriä.

Pieni joukko Wallensteinin sotilaita oli liikkeellä ja näiden kanssa tyntyi iltapäivällä kahakka Ripach virran luona, joka hidastutti ruotsalaisia.

Katoliset lähettivät airueen pikavauhtia kertomaan Wallensteinille, että ruotsalaiset olivat marssimassa häntä kohti. Yllätysmomentti oli menetetty.

Yön tullessa armeijat olivat vielä parin kilometrin etäisyydellä toisistaan. Wallenstein oli myös saanut tilaisuuden lähettää kenraali Pappenheimille kutsun välittömästi tulla hänen avukseen Lützeniin.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 12:21
Pappenheim sai viestin keskellä yötä, liekö ollut jo unten mailla, ja ryhtyi välittömästi toimiin. Joukot herätettiin ja saman tien lähdettiin marraskuun 16. vastaisena aamuyönä kohti Lützeniä.

Samana yönä Wallenstein asetti joukkonsa puolustusasemiin Lützen-Leipzig tien varteen. Miehet kaivoivat tielle ampuma-asemia musketööreille. Tykistöä sijoitettiin oikealla sivustalla olevan pienen kukkulan päälle.

Jalkamiehet olivat keskustassa kolmessa ryhmässä, ratsujoukot molemmilla sivustoilla. Wallensteinilla oli Lützenissä kaikkiaan 16.000 sotilasta.

Pappenheimin 3.000 olivat pikaisella marssilla Wallensteinin avuksi.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 12:27
Ruotsalaisten 19.000 miestä olivat asettuivat tien eteläpuolelle asemiin siten, että jalkamiesten linjat olivat keskustassa, ja ratsumiehet sivustoilla ja jalkamiesten takana.

Auringon noustessa marraskuun 16. aamuna koko seutu oli paksun usvan peitossa. Se hälveni vasta yhdeksän maissa niin että vastustajat saattoivat nähdä toisensa.

Lützenin tien ympärillä on monenlaista puroa ja luonnollista estettä, jonka kartoittaminen vei vielä aikaa ja nyt jo pahasti viivästynyt hyökkäys saattoi alkaa vasta kello 11 maissa.

Torsten Stålhandske päästettiin hakkapeliittoineen irti ja ratusmiehet hyökkäsivät hurjasti Wallensteinin vasemman sivustan kimppuun.

Sivusta sortui hyökkäyksen edessä ja keisarin armeijan taustajuokot ja huolto joutui jo paniikkiin.

Wallensteinin kohtalo näytti jo sinetöidyltä, kun Pappenheimin hikiset miehet ryntäsivät lopultakin paikalle pysäyttäen suomalaiset.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 12:31
Miten tuo riemastuneen Wallensteinin kuuluisaksi ja sitten sananparreksikin tullut lause käännettäisikään "tiedänhän minä Pappenheimini".

Pappenheimin ratsuväen tuoma ilo oli lyhytaikainen. Pienikaliberinen ruotsalainen tykinkuula lävisti miehen ja hänen joukkonsa lamaantuivat, nähdessään johtajansa lyhistyvän ratsunsa selkään. Pappenheim kuoli muutama tunti myöhemmin haavoihinsa.

Kamppailu heikosta vasemmasta siivestä jatkui nyt reservienkin avulla.
Tämä sivusta näytti koko kamppailun kannalta ratkaisevan tärkeältä.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 12:47
laitan taas rohkeasti

Marsalkka Gottfried Heinrich, Pappenheimin kreivi

Magdeburgin verilöyöly 20. toukokuuta 1631

kreivi Pappenheim saa surmansa 16. marraskuuta 1632 ja saa nyt itse kertoa Herralle Jeesukselle, mistä tuon kaupungin tuhoamisessa oli kysymys.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 12:52
Vasen sivusta on niin tärkeä, että kuningas Kustaa II Adolf osallistuu itse ratsuväen hyökkäykseen sitä vastaan.

Noin kello yhden aikaan päivällä Ruotsin Lumikuningas saa surmansa. Hyökkäyksen melskeessä, paksun sumun ja sikeän savun keskellä hänen kuolemansa ei paljastu heti.

Jossain vaiheessa sumu hälvenee sen verran, että nähdään kaikkien tuntema kuninkaan ratsu rintamien välissä ilman ratsastajaa.

Myös oikealla sivustalla ruotsalaisten hyökkäys halvaantuu tästä näystä.

Tuntia myöhemmin kuninkaan osittain riisuttu ruumis löytyy ja viedään kaikessa hiljaisuudessa tykistön vaunuilla pois rintamalta.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 12:56
Tragedia jatkuu.

Keskustan uskolliset jalkaväenosasto, kuninkaalle rakkaat Sininen ja keltainen rykmentti, jatkavat hyökkäystä Wallensteinin keskustaa vastaan.

Keisarin joukkojen tykistö tekee karmeaa jälkeä heidän keskuudessaan. Heti sen jälkeen ratsuväki tekee yllättävän rynnäkön. Se oli ollut viholliselta kätkössä oman jalkaväen takana tähän hetkeen asti.

Molemmat rykmentit tuhoutuvat viimeiseen mieheen, tieto kuninkaan kuolemasta leviää ja ruotsalaisten armeija alkaa paeta pakokauhun vallatessa miehet.

Pahin mahdollinen tilanne tuon ajan sodankäynnissä.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 13:00
Mistä apu?

Tällä kertaa apu tuli tosiaan ylhäältä, kuten psalmeissa sanotaan.

Kuninkaan saarnaaja Jakob Fabricius otti takista muutamia upseereja, jotka asettuivat hänen rinnalleen ja alkoivat veisata virttä sen kuin keuhkoista ääntä lähti.

Mikä lie virsi ollut. Sadat sotilaat pysähtyivät juoksultaan ja tulivat järkiinsä. Samalla nähtiin, että armeijan toinen komentaja kuninkaan jälkeen, Saksi-Weimarin Bernhard, oli pitänyt joukot katolisten tykistötulen ulottumattomissa.

Ruotsalaisten rivit alkoivat asettua takaisin järjestykseen siinä kolmen maissa iltapäivällä.

Olisi tosi kiva tietää, mitä virttä pojat veisasivat Lützenissä luotien viuhuessa ja tykin kuulien ulistessa.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 13:08
Tämä oli Bernhardin elämän tärkeä hetki.

Saksi-Weimarin Bernhard (1608-1639) oli ollut protestanttien puolella mukana monissa taisteluissa ja nähnyt tappion toisensa jälkeen.

Nyt hän oli voittoisan Lumikuninkaan korkein upseeri kuninkaan jälkeen, ja kaikki näytti menevän hyvin.

Kun tieto kuninkaan kuolemasta tuli, Bernhard vannoi itselleen, "joko voitan tämän taistelun tai kuolen"

Nyt oltiin elämän perusviivalla.
Mikään ei ollut tärkempää, kaikki on nyt pelissä.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 13:12
Neljän maissa iltapäivällä Bernhard käski ensin ruotsalaisen upseerin johtamaan rynnäkköä Wallensteinia vastaan.

Kun tämä kieltäytyi, Bernhard ei kauan katsellut, otti pistoolinsa ja ampui miehen siihen paikkaan.

Hän lähti sitten itse hurjaan ratsurynnäkköön, jossa armoa ei pyydetty eikä annettu.

Kuningas oli kuollut.

Ruotsalaiset eivät hymyilleet.

Hirvittävä kamppailu elämästä ja kuolemasta jatkui pitkälle iltaan ja kaatuneita oli molemmin puolin suuret määrät.

Ratkaisun toi taas Wallensteinin tykistön kaappaus kukkulalta, jonne se oli asetettu. Kokenut kenraali otti asian sille kuuluvalla vakavuudella varmaan Breitlinin katastrofia muistaen.

Katoliset vetäytyivät tykistön tulen ulottumattomiin ja ruotsalaiset olivat voittaneet Lützenin taistelun huolimatta Kustaa II Adolfin kaatumisesta.
MikkoL:
Kustaa II Adolfin hahmo hallitsee aika lailla yhä Lützenin kaupunkikuvaa.

He kutsuvatkin kotikaupunkiaan nimellä "Gustaf-Adolf-Stadt-Lützen"

http://www.luetzen-info.de/
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 13:16
Jaa että miten hakkapeliitat Lützenissä?

arvaa kuka Wallensteinin tykistön kaappasi.

Näitä on hyvä pitää mielessä, jos joskus käyt Turun tuomiokirkossa.

Sano Herralle kiitos Hänen ihmeellisestä johdatuksestaan, kun seisot Torsten Stålhandsken ja hänen vaimonsa Kristiina Hornin mausoleumin luona.

Turun tuomiokirkko on protestanttien hallussa. Varsin suuri syy tähän on tuo lyhyenläntä, "reilusta kädenpuristuksestaan" tunnettu porvoolainen sotasankari.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 13:48
Lützenissä protestantit voittivat ja pelastivat Saksin sydänmaat katolisten iskuilta.

Kustaa II Adolfin kuolema oli kuitenkin ratkaiseva menetys, joka riisti voitolta sen tuoman hyödyn.

Ruotsin väliintulon vaihe 30-vuotisessa sodassa loppuu Nordölkin hävittyyn taisteluun elokuun 24. 1634.

Tuohon taisteluun osallistui 18.000 espanjalaista pelätyissä tercio muodostelmissa.

Näimme, kuinka Tillyn johdossa terciot olivat kärsineet Kustaa Adolfille tappion toisensa jälkeen. Espanjalaisten omissa käsissä kävi toisin.

Sanotaan, että Nordölkissä ruotsalaisilla meni pieleen kaikki mikä voi pieleen mennä.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 13:59
RANSKAN VÄLIINTULO 1636-1648

Ranskan kuningas Ludwig XIII (1601-1643) katseli Pyhän roomalaisen keisarikunnan sisäistä tilannetta omasta näkökulmastaan.

Habsburgien valta riippui katolisten menestymisestä. Ranska halusi vähentää tätä mahdollisesti uhkaavaksi käyvää valtaa.

Eteläisen rajanaapurin Espanjan vaikutusvalta näkyi selvästi 30-vuotisessa sodassa ja Espanjan kuningas hallitsi Alankomaita.

Tämä on aika jännä tilanne, voimakkaasti katolinen ja hugenottejaan kohta julmasti vainoava Ranska asettuu sodassa Saksan ja Hollannin protestanttien tueksi.
Ruotsin armeijaa he olivat jo tukeneet suurilla rahasummilla.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 14:04
Ranska onnistui tavoitteessaan ja siitä tuli 30-vuotisen sodan jälkeen Euroopan voimakkain kansakunta.

Olen aika varma, että taitavan diplomatian ja sodankäynnin aivoina ei ollut hurskas Ludwig XIII Navarrolainen, vaan kardinaali Richelieu.

Kumpikaan, sen enempää 1642 kuollut Richeliue kuin 1643 kuollut Ludwig XIII eivät nähneet hyvää lopputulosta.

Ikävä sanoa, mutta Ranskan oma armeija ei tässä oikein pärjännyt. Protestanttien tukijaan suuttunut Espanja hyökkäsi keisarin armeijan kanssa ja aiheutti pahaa tuhoa Champagnen ja Burgundian maakunnissa. Pariisikin oli hetken uhattuna.

Pelastuksen Ranskalle toi Lützenissä kunnostautunut Benrhard, joka ajoi tunkeutuja Ranskan rajoille Compiègnen taistelussa.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 14:10
Lapsikuningas Ludwig XIV oli kardinaali Mazarinin suojissa, joka alkoi etsiä rauhaa Pyhän roomalaisen keisarikunnan ja Espanjan kanssa.

1640-luvulla käytiin useampia taisteluita, joiden lopputuloksena somittiin Ulmin rauha 14.3. 1647.

Baijeri, Köln, Ranska ja Ruotsi allekirjoittivat sen alkumerkkinä 30-vuotisen sodan päättymiselle.

Jos Habsburgit vielä jotain sotilasvoittoa toivoivat, Zusmarshausenin katastrofaalinen tappio 7.5. 1648 ja espanjalaisten yllättävä tappio ranskalaisille Lensissä 20.8. panivat pisteen unelmille.

Vain Itävalta säilyi Habsburgien käsissä kaiken tämän 30 vuotta kestäneen verenvuodatuksen jälkeen.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 14:17
WESTFALENIN RAUHA

Tämä aihe on niin iso ja tärkeä Euroopan nykyisenkin valtiorakenteen kannalta, että otan siitä vain joitain palstan aiheen, Lutherin ja evankeliumin, kannalta tärkeitä asioita esiin.

Sanotaan, että moderni kansallisvaltiohin perustuva Eurooppa rakentui Westfalenin rauhansopimuksiin 1648.

No, nyt Euroopan yhteisö on kulkemassa kohti uusia ylikansallisia kuvioita, mutta Westfalen tuntuu arjen elämässä kyllä yhä.

Westfalenissa 30-vuotinen sota tuli päätökseen. Siellä solmittiin myös Hollannin 80-vuotisen sodan rauha.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 14:21
Euroopan protestanttisten kirkkojen tulevaisuuden kannalta oli ratkaisevan tärkeää, että Westfalenissa vahvistettiin uudelleen Augsburgin 1555 rauhan ratkaisu "cuius regio, eius religio"

Ruhtinaat saivat päättää, mikä kirkko hänen alueellaan oli, ja alueilla missä tällaista päätöstä ei ollut, kansalaiset saivat vapaasti valita protestanttisen tai katolisen kirkon välillä.

Puhtaan evankeliumin tukahduttamaan pyrkinyt sielunvihollisen juoni oli lyöty. Saksan alueella sai nyt elää sekä protestanttinen että katolinen kirkko, eikä niiden välillä ole Westfalenin rauhan jälkeen koskaan ole ollut näin suurta aseellista selkkausta.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 14:31
Westfalenin rauha 1648 on erittäin tärkeä Alankomaille.

Münsterin sopimus 30.1. 1648 päätti 80-vuotinen sota Espanjan Habsburgeja vastaan päättyi, Wilhelm I Oranialaisen unelma vapaasta Hollannista toteutui.

Syvästi kristillisellä Hollannin kansalla on ollut keskiajalta lähtien jotenkin hyvin mielenkiintoinen asema Euroopan hengellisessä elämässä.

Nykypäivän Euroopassa Alankomaat edustaa rohkeasti monenlaisia humanistisia arvoja painopisteen siirryttyä uskonnosta muihin ihmisarvoon liittyviin asioihin.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 14:34
LOPPUSANAT

Martti Luther heitti melkoisen molotovin koktailin myöhäisrenesanssin Eurooppaan.

Kansankielisen Raamatun ja hänen henkilökohtaisesti löytämäänsä puhtaan lain ja evankeliumin sanaan perustuvan Augsburgin tunnustuksen.

Keisari Kaarle V Espanjalainen, jolle Augsburgin tunnustus on osoitettu, suhtautui evankelisiin valtiomiehen tavoin, etsien Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan sisäistä rauhaa.

Yksi tapa saada rauha aikaan olisi kukistaa protestantit, mutta Schmalkaldenin liiton lyömisestä huolimatta Kaarle V ei siinä onnistunut ja Augsburgin rauha 1555 antoi pitkäksi aikaa pohjan katolisten ja luterilaisten elämälle sovussa.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 14:37
Ignatius Loyolan kouluttama Jeesuksen armeija saavutti suurimmat voittonsa koulutuksen ja opetuksen alalla.

Katolinen kirkko terästyi ja monet ruhtinaat ja sotilasjohtajat saivat koulutuksensa jesuiittojen keskuksissa.

Taistelevat katoliset saivat tilaisuutensa, kun protestantit alkoivat rähistä erityisesti Böömissä, nykyisessä länsi-Tshekeissä.

Huonosti meinasi käydä koko Lutherin asialle ja kolmekymmentä vuotta kestävä sota raateli Saksan maan riekaleiksi.
Luterilaisuuden kotimaa, Saksin vaaliruhtinaskunta, oli lopulta taas avainasemassa.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 14:39
Hirveiden taistelujen jälkeen Euroopan kansat solmivat Westfalenin rauhan, jossa Augsburgin 1555 sopimus vahvistettiin uudelleen.

Protestanttien asia pelastui, vapaamielinen Hollanti itsenäistyi katolisen Espanjan otteesta, modernin Saksan hengellinen kartta alkoi saada muodon, josta se ei ole juuri sitten enään muuttunut. Katoliset ovat katolisia, protestantit protestantteja.

Westfalenissa myös kalvinistit saivat virallisesti oikeuden uskoonsa.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 14:42
Perkeleen juonet olivat vähällä onnistua ja koko evankeliumin asia hautautua kansakuntien taisteluun.

Herra ei sallinut niin tapahtua ja käytti Ruotsin Lumikuningasta kääntääkseen sodan kohtalot. Siellä saivat sotaisat suomalaisetkin riehua oikein reippaasti.

Onko kamppailu luterilaisuudesta nyt siis ohi?

Mielestäni perkele on taas vauhdissa. Se ei siedä puhdasta evankeliumin sanaa Jumalan ilmaisesta armosta Jeesuksesa Kristuksessa eikä sen edustajiam sen enempää saarnaajia kuin sanankuulijoitakaan.
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 14:45
Mitä mahtaisi uljaan Lumikuninkaan rohkea hovisaarnaaja sanoa maailman suurimman luterilaisen kirkon sisäisestä tilasta 2007 luvulla?

Mitä sinä ajattelet toisen maailman suurimpiin kuuluvan luterilaisen kirkon, Suomen ev.lut. kirkon, sisäisestä tilanteesta?

Sanotaan, että Saksan luterilaisuutta uhkaa jauhautuminen katolisten ja kalvinistien väliin. Puhutaan tilastoista.

Entä Kristian IV:n Tanska-Norja, miten on luterilaisuus noissa maissa tänään?
 Kirjoittanut: MikkoL, 24.08.2007 14:47
Sielunvihollisen kamppailu Martti Lutherin löytämää paavalilais-augustinolaista evankeliumia kohtaan jatkuu niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa kuin Afrikassa ja Aasiassa.

30-vuotinen sota näyttää, mitä tuo vihainen henkivalta saa aikaan, tämän maailman ruhtinas.

Tänään sen käsittämät aseet ovat joskus vähän hienostuneemmat.

perustava kysymys, syvältä kuuluva kuiskaus on kuitenkin edelleen tuo sama

"onko Jumala todella sanonut"
MikkoL:
päätän tähän "Luther vaarassa" kirjoitussarjani nettiruukussa

No comments:

Post a Comment